maanantai 25. helmikuuta 2013

Problematiikkaa olkapäässä ?


Niskan ja lanneselän ongelmien lisäksi erittäin yleinen vaiva naprapaatin vastaanotolla on kivulias olkapää. Tänään kirjoitan siis olkapää ongelmista ja siitä miten olkanivel toimii, sillä ongelman ja ratkaisun ymmärtäminen vaatii ymmärryksen siitä miten nivel normaalisti toimii.

Aloitamme siis terveestä olkanivelestä.

Olkanivel on niin sanottu pallonivel, toinen nivelpinta on kuppi ja toinen on pallo. Olkanivelen kuppiosa on paljon pienempi pinta-alaltaan kuin siihen niveltyvä pallo-osa. Tästä johtuu nivelen huono pitävyys eli niin sanottu stabiliteetti. Toisin on esimerkiksi lonkka nivelessä, jossa kuppi ympäröi pallon hyvin tiiviisti ja pitää näin nivelpinnat tiukasti yhdessä. Osittain tästä johtuen olkanivel on hyvin altis vammoille, kuten olkanivelen sijoiltaan menolle. Lonkassa voiman täytyy olla huomattavasti suurempi, jotta nivel menisi sijoiltaan.

Nivelen stabiliteetista vastaa tietysti monet nivelsiteet, nivelpussi ja tietysti lihakset. Olkanivelessä nivelpussi on hyvin laaja ja se antaakin nivelelle mahdollisuuden suureen liikelaajuuteen. Kuten varmasti olette huomanneet, olkapäämme liikkuvat ja mahdollistavat käden liikkeet hyvin laajalti. Pystymme kurkottamaan ylähyllylle, sivulle, eteen, alas ja jonkin verran myös taakse. Kykenemme myös kiertämään kättämme niin olkapäästä kuin kyynärnivelestäkin. Ajatelkaa miten vaikeaa olisi esimerkiksi ratin kääntäminen tai paidan pukeminen, mikäli nämä toiminnot eivät onnistuisi. Uskomatonta suunnittelua. :) 

Olkavarttamme liikuttaa pääasiassa olkalihas, joka sijaitsee olkanivelen päällä. Juuri se massiivinen lihas, joka muodostaa hartioidemme leveyden. :) Kyseinen lihas lähtee lapaluun yläosasta sekä solisluusta ja kiinnittyy olkavarren luuhun. Jotta kätemme nousisi ylös, on nivelen sisällä tapahduttava toisen suuntainen liike. Tämä tarkoittaa sitä että nivelen sisällä oleva pallo-osa liukuu alaspäin, silloin kun olkavartemme nousee ylöspäin. Pysyttekö kärryillä? Laitan kuvan hahmottamaan asiaa.

Tämä pallo-osan liukuminen alaspäin tapahtuu myös lihasvoimalla, tähän tarvitsemme lihaksia, jotka muodostavat kiertäjäkalvosimen. Eli pienemmät lihakset, jotka lähtevät lapaluusta ja kiinnittyvät olkanivelen sisälle, laskevat samanaikaisesti nivelen pallo-osaa, kun massiivinen olkalihas nostaa olkavarttamme. Hienoa toimintaa. :)  

Ongelmia syntyy esimerkiksi silloin kun näiden lihasten toiminta on epätasapainossa. Tästä johtuen olisi hyvin tärkeää pitää huolta niin hartioidemme leveydestä, kuin olkanivelen pienemmistäkin lihaksista, jotka mahdollistavat tämän hienon nivelen toiminnan. Toinen asia, jolla varmistamme pienempien ystäviemme hyvinvoinnin, on oikeanlainen harjoittelu. Tietynlaiset liikkeet salilla ovat haitallisia kiertäjäkalvosimelle, tällaisia ovat esimerkiksi perinteiset vipunostot. Sivulle tehtävä vipunosto ei päästä niveltä toimimaan luonnollisesti vaan pakottaa nivelen epäluonnolliseen asentoon ja liiskaa samalla jänteitä luisten rakenteiden väliin, joka ennen pitkään kipeyttää olkapään. Näiden sijaan tehkää työntöjä ylös päin, eli niin sanottua pystypunnerrusta. 

Muutamilla yksinkertaisilla asioilla voimme välttää olkapääkipuja, jotka johtuvat lihastoiminnan epätasapainosta tai vääränlaisesta harjoittelusta.

Jos kaipaatte selvennystä asiaan tai tarkempia neuvoja niin ottakaa toki yhteyttä, joko tänne kommenttia, sähköpostia tai puhelinta kouraan. :)

p. 050 550 1012   

tiistai 19. helmikuuta 2013

Take a chance !


Minkä arvoinen Sinä olet ?


Tänään olen väsynyt, huomenna minulla on kiire, rahatkin on tiukilla, katsotaan sitten ensi viikolla. Päivät kuluvat, kuukaudet vierivät ja kynnys kasvaa jokaisen päivän jälkeen yhä suuremmaksi. Moniko teistä lukijoista on kokenut saman? Oli kyseessä sitten liikunnan aloittaminen, ruokavalion muutos, tupakoinnin lopettaminen tai vaikkapa hoitoon hakeutuminen rempallaan olevan kehon kanssa. Syvennytäänpä hetkeksi aiheeseen J

Kaikki tietävät miten vaikeaa on aloittaa jonkin uuden asian tekeminen tai jonkin tutun rutiinin katkaiseminen. Niinhän se on, ihminen on tapojensa orja. Uusi tuntematon on aina enemmän tai vähemmän pelottavaa. Jos kuitenkin muistelee, miten joskus on saanut muutettua asioita elämässään, on uskaltanut rikkoa rutiineja ja astua tuntemattomaan, niin mitä siitä on seurannut? Eikö vain, että suurimmaksi osaksi seuraukset ovat olleet positiivisia? Jotakin hyvää on seurannut siitä uskaltautumisesta? On tietenkin totta, että valinnat eivät aina osu oikeaan ja seuraakin jotain vähemmän positiivista, mutta eikö tuolloinkin kyseinen tapahtuma ole ollut kokemisen arvoinen? Sanotaan että virheistä oppii aina enemmän kuin onnistumisista.

Vaihdetaanpa hieman näkökulmaa.

Tänä päivänä meillä on mahdollisuus kokeilla erilaisia liikuntamuotoja, on mahdollista etsiä kuntoiluvaihtoehtoja, jotka ovat mieluisia. Meillä on mahdollisuus valita ruokakaupassa otammeko valmiita eineksiä vai ostammeko raaka-aineet joista valmistamme ruuan. On olemassa nikotiini valmisteita, joiden avulla tupakoinnin lopettaminen helpottuu. On mahdollista lähteä opiskelemaan täysin uutta alaa, koulunkäynti ei sinällään maksa mitään. On olemassa paljon erilaisia hoitomuotoja ja palveluita joiden avulla voidaan hakea apua esimerkiksi erilaisiin kipuihin. Suomihan on täynnä mahdollisuuksia, käyttäkää niitä hyväksenne. Ajatelkaa rutiinien rikkominen ja uuden kokeileminen mahdollisuutena, sillä sitähän se on, uusia mahdollisuuksia. Eikö?

Sitten on vielä se iänikuinen ongelma, nimittäin raha. Koskaan ei tunnu löytyvän rahaa itseensä panostamiseen. Miksiköhän ihminen ei pidä omaa terveyttään ja hyvinvointiaan rahan arvoisena asiana? Eikö juuri se ole suurin piirtein ainut asia mihin kannattaisi laittaa rahaa?

Kun seuraavan kerran epäröitte jonkin asian suhteen, miettikää asia uudelta kantilta. Kääntäkää ajattelu mahdollisuuksiin J


                       Olosuhteet eivät tee sinua, 
               ne paljastavat kuka olet valinnut olevasi. 

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kasvaminen alkakoon!


Tänään olen ollut tasan 8 kk yrittäjänä.


Yrittäjyyteni alkoi Kotkassa, Karhulassa. Jo ennen kuin olin saanut naprapaatin paperit kouraan, oli toiminimi pystyssä ja yritysneuvojalla käyty. 
Taipaleeni alkoi yhteistyössä erään osteopaatin kanssa.

Kokenut osteopaatti haki iltatyöntekijää omalle vastaanotolleen, sillä töitä oli liikaa yhdelle miehelle. Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen päätimme lähteä avoimin mielin testailemaan miten tämä yhteistyökuvio toimisi – ja toimihan tuo. Valmistuin siis 8. päivä perjantaina ja aloitin työt 11. päivä maanantaina naprapaattina. Nuorena ja kokemattomana yrittäjänä täytyy sanoa, että pitkälinjaisen ammattilaisen vinkit ja vihjeet ovat kullan arvoisia näin uran alkuvaiheessa. J Olen siis hyvin kiitollinen siitä, että kyseinen henkilö otti minut oppiinsa. 

Kesä kului nopeasti ja lomalaiset alkoivat palailla takaisin töihin, ja minä olin huomannut ikävöiväni kotiin. Aloin siis järjestellä asioitani, niin omiani kuin yrityksenkin, tähtäimessäni oli muutto takaisin länsi-rannikolle.

Pohdintojeni jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan rakentaa oman vastaanottotoimintani. En varsinaisesti osaa selittää, mikä sai minut päätymään juuri tähän vaihtoehtoon. Olisinhan voinut päästä hieman helpommalla isomman yhteisön, kuten lääkärikeskuksen tai isomman fysikaalisen hoitolaitoksen, yhteydessä. Itsensä toteuttaminen ja jonkin oman rakentaminen sai kuitenkin varsinaisen kipinän syttymään minussa. Päätöksen tehtyäni aloin etsiskelemään liikehuoneistoja. Melko pian löytyikin hyvältä paikalta sopivan kokoinen ja hintainen tila toimintaani varten, otin sen.

Muutto sijoittui syys- lokakuun vaihteeseen ja, muutamien vastoinkäymisien kautta, sain toimintani alkamaan lokakuun puolessa välissä. Lyhyellä matematiikalla olen siis pyörittänyt vastaanottoani Turussa noin neljä kuukautta. Taipaleeni yksityisyrittäjänä on todella vasta alussa ja tuntuu että alan itsekin vasta ymmärtämään kuinka alussa olenkaan. Tästä se kasvaminen siis alkaa J

Te, jotka harkitsette yrittäjyyttä tai olette juuri aloittaneet yrittäjänä, niin olkaa kärsivällisiä ja painakaa sitkeästi eteenpäin, kyseessä ei ole muutaman kuukauden projekti. Uskokaa siihen mitä teette ja tehkää kaikki täysillä, ainoastaan te itse saatte yrityksenne pyörimään. 

Tästä on hyvä jatkaa maanantaita ja uutta viikkoa eteenpäin! J

maanantai 4. helmikuuta 2013

Naprapatiaa vai akropatiaa?


Napravit=korjata, Pathos=kipu


Lyhykäisyydessään naprapatia suomennettuna tarkoittaa kivun korjaamista.

Mitä se sitten käytännössä meinaa??

Naprapatia tieteenalana on erikoistunut tuki- ja liikuntaelinongelmien selvittelyyn - toisin sanoen, niiden tutkimiseen, hoitamiseen ja mahdollisesti ennaltaehkäisyyn. Tuki- ja liikuntaelimistö, sanansa mukaisesti, tarkoittaa niitä osia kehossamme, jotka toimivat sen tukirakenteina, ja niitä osia, jotka liikuttavat kehoamme/kehomme osia. Selkokielellä kehoamme siis tukee luusto, nivelet, nivelsiteet, välilevyt, kierukat ym. rakenteet nivelissä ja niiden ulkopuolella. Liikkumiseen tarvitsemme taas lihaksia, jänteitä ja ennen kaikkea hermostoa.                                                                                                                                                                                       Erilaiset ongelmat näissä rakenteissa aiheuttavat usein kipua ja toimintakyvyn rajoittumista. Näihin asioihin naprapaatit pyrkivät vaikuttamaan.

Mistä kaikki on lähtöisin?                                                                    

Naprapatia on alkujaan lähtöisin Amerikan Yhdysvalloista. Kiropraktikko nimeltä Oakley Smith kehitti 1900- luvun alkupuolella hoitomuodon. Dr. Smith oli erimieltä siitä että mekaaninen häiriö selkärangassa olisi ainut ongelmien lähtökohta ja päätti näin ollen tutustua laajemmin erilaisiin manuaalisiin hoitomuotoihin. Pian tuon jälkeen hän perustikin ensimmäisen oppilaitoksen Chicagoon, jossa kyseistä alaa pystyi opiskelemaan.  Vuonna 1949 perustettiin toinen koulu samaiselle paikkakunnalle ja vuonna 1971 oppilaitokset yhdistettiin. Nykypäivänä oppilaitos on nimeltään National college of Naprapatic Medicine.                                                                                                                                                                                       

Ruotsiin naprapatia ajautui vuonna 1970, jolloin Naprapat högskolan sai alkunsa.                                                       Kotimaahamme saimme koulutusohjelman vasta 2000 luvun alkupuolella ja näin ollen kyseessä on melko tuore opiskelu mahdollisuus meille suomalaisille. Kotkassa sijaitseva Kymenlaakson ammattikorkeakoulu ottaa uusia opiskelijoita sisään jokatoinen vuosi eli seuraava vuosikurssi alkaa syksyllä 2014. Kaikki, joilla kiinnostusta riittää, ei muuta kun hakemaan. J

Naprapatiaa Lindan silmin…

Melkein viisi vuotta sitten, kun lähdin opiskelemaan naprapatiaa, monikaan ei tiennyt mitä tuo termi piti sisällään. Sain selittää kaikille tutuille ja tuntemattomille, että mikä minusta nyt oikein tulee, ja mitä se akropatia oikein tarkoittaa. ;) Tänäpäivänä monikaan ei enää kummastele ammattiani, tietoisuus on lisääntynyt huimasti näiden vuosien aikana. Yhä enemmän ihmiset hakevat apua erilaisiin ongelmiinsa muualtakin kuin lääkärin vastaanotolta. He ovat motivoituneita löytämään vaivojensa syyn ja haluavat hoitaa sen perinpohjaisesti kuntoon. Harvemmin törmää negatiivispohjaisiin ennakkoluuloihin.

Joskus kuitenkin kuulee pelonsekaisia ajatuksia ihmisiltä, jotka eivät kyseistä hoitomuotoa ole kokeilleet. Olen muun muassa kuullut ihmisten sanovan, etteivät uskalla tulla hoitoon. Heitä pelottaa kaikki se rusauttelu ja kovakourainen käsittely, jonka jälkeen liikkuminen viikkoon on mahdotonta. Näin nuoren naprapaatin näkökulmasta, hoidon ei mielestäni kuulu olla erityisen kivuliasta eikä arkuuden sen jälkeen ihan mahdotonta. Totta kai kipeän alueen käsittely tuntuu, mutta ei hoitoa heti aloiteta vitos vaihteella, eteneminen tapahtuu tilanteen mukaan. Loppupeleissähän hoidon tarkoitus on vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä. Jokaisen henkilön kohdalla täytyy arvioida erikseen mitä hoitomuotoja käytetään ja millaisella voimakkuudella mennään, mikäli henkilö esimerkiksi pelkää manipulaatiota (naksauttelua) yli kaiken, ei sitä tuolloin ole tarpeen tehdä. Kaikki riippuu ihmisestä, joka hakee apua vaivoihinsa, hänen ehdoilla edetään.     

Itse pidän naprapatiaa turvallisena hoitomuotona kipujen ja toimintakyvyn parantamiseksi. Nettisivuillani olen kertonut tarkemmin mitä hoitomuotoja käytössämme on ja mitä niillä tarkoitetaan, laitan linkin tähän mukaan, joten voitte käydä lukemassa niistä tarkemmin.