Selkärankareuma

Selkärankareuma on rangan tulehduksellinen sairaus, jonka esiintyvyys on noin 1% luokkaa Suomessa. Selkärangan lisäksi tautiin voi liittyä myös raajanivelten tulehdukset sekä silmien tulehdukset. Suurimmalla osalla sairastuneista löytyy kudostyyppi HLA-B27, joka todetaan verikokeissa. Pelkästään HLA-B27-positiivinen tulos ei kuitenkaan tarkoita sitä että henkilö sairastaisi selkärankareumaa, diagnoosi tehdään aina oireiden, kuvantamisen ja/tai verikokeiden perusteella. 

Selkärankareuman oireisiin kuuluvat selän kipu ja jäykkyys, erityisesti aamuisin heti heräämisen jälkeen. Lyhyt verryttely helpottaa jäykkyyden ja kivun. Tauti puhkeaa alle 40 -vuotiaille miehille sekä naisille ja usein selkäoireet kestävät yli 3kk. Toisinaan pitkittynyttä selkäkipua ei esiinny vaan oireet rauhoittuvat ja voivat pysyä pitkäänkin poissa. Kipu saattaa tuntua myös pakaran alueella ja heijastella takareisiin, ei kuitenkaan varpaisiin asti. Tähän sairauteen on perinnöllinen taipumus ja siksi sukurasitteen selvittäminen on kannattavaa. Joissakin tapauksissa selkärankareuman laukaisee infektiotauti, reaktiivinen niveltulehdus. Taudin tarkka syy ei ole selvillä.

Selkärankareuma alkaa lantion nivelistä, suoliluiden ja ristiluiden välisistä liitoksista, ns. SI-nivelistä. Aikaisemmin diagnoosin toteaminen vaatikin röntgen kuvissa todettua SI-nivelten tulehdusta. Kyseisessä sairaudessa näiden muutosten kehittyminen niin pitkälle että ne näkyisivät röntgenkuvissa vievät vuosia. Tämän vuoksi onkin otettu käyttöön uusia luokittelukriteereitä, jotta sairaus todettaisiin aikaisemmin ja hoito voitaisiin aloittaa ajoissa. Tarkempi kuvantamismenetelmä, magneettikuvaus, paljastaa SI-nivelten mahdollisen tulehduksen vuosia aikaisemmin kuin röntgen. Toisin sanoen diagnoosin selkärankareumaan voi saada oireiden ja niiden keston, iän sekä positiivisen magneettikuvauksen seurauksena eikä röntgenkuvissa todettuja muutoksia tarvita. Mikäli kudostyyppi HLA-B27 löytyy, voidaan diagnoosi tehdä myös ilman kuvantamistutkimuksia.  Mahdollisimman nopean diagnoosin saaminen ja hoidon aloittaminen on tärkeää sillä tauti aiheuttaa pysyviä muutoksia heti alusta asti.

Selkärankareuman hoidossa on aikaisemmin käytetty tulehduskipulääkkeitä sekä tavanomaisia reumalääkkeitä. Tulehduskipulääkkeillä voidaan saada oireita lievittymään, mutta varsinaiseen tulehdukseen niillä ei juuri ole vaikutusta. Tavanomaiset reumalääkkeet vastaavat huonosti suurimmalla osalla selkärankareumapotilaista. 2000-luvulla tilanne on kuitenkin muuttunut biologisten lääkkeiden myötä ja taudin aikainen toteaminen on noussut merkittävään asemaan. Noin 10 vuoden ajan on ollut käytössä TNF:n estäjiä (tuumorinekroositekijän-estäjiä), joista on saatu positiivisia tuloksia; noin puolella aktiivista selkärankareumaa sairastavilla henkilöillä on oireita vähennetty 40 %. Lääkehoidon lisäksi jokapäiväinen liikunta on erittäin tärkeää rangan liikkuvuuden ja työkyvyn ylläpitämiseksi.