Selkärankareuma

Selkärankareuma on rangan tulehduksellinen sairaus, jonka esiintyvyys on noin 1% luokkaa Suomessa. Selkärangan lisäksi tautiin voi liittyä myös raajanivelten tulehdukset sekä silmien tulehdukset. Suurimmalla osalla sairastuneista löytyy kudostyyppi HLA-B27, joka todetaan verikokeissa. Pelkästään HLA-B27-positiivinen tulos ei kuitenkaan tarkoita sitä että henkilö sairastaisi selkärankareumaa, diagnoosi tehdään aina oireiden, kuvantamisen ja/tai verikokeiden perusteella. 

Selkärankareuman oireisiin kuuluvat selän kipu ja jäykkyys, erityisesti aamuisin heti heräämisen jälkeen. Lyhyt verryttely helpottaa jäykkyyden ja kivun. Tauti puhkeaa alle 40 -vuotiaille miehille sekä naisille ja usein selkäoireet kestävät yli 3kk. Toisinaan pitkittynyttä selkäkipua ei esiinny vaan oireet rauhoittuvat ja voivat pysyä pitkäänkin poissa. Kipu saattaa tuntua myös pakaran alueella ja heijastella takareisiin, ei kuitenkaan varpaisiin asti. Tähän sairauteen on perinnöllinen taipumus ja siksi sukurasitteen selvittäminen on kannattavaa. Joissakin tapauksissa selkärankareuman laukaisee infektiotauti, reaktiivinen niveltulehdus. Taudin tarkka syy ei ole selvillä.

Selkärankareuma alkaa lantion nivelistä, suoliluiden ja ristiluiden välisistä liitoksista, ns. SI-nivelistä. Aikaisemmin diagnoosin toteaminen vaatikin röntgen kuvissa todettua SI-nivelten tulehdusta. Kyseisessä sairaudessa näiden muutosten kehittyminen niin pitkälle että ne näkyisivät röntgenkuvissa vievät vuosia. Tämän vuoksi onkin otettu käyttöön uusia luokittelukriteereitä, jotta sairaus todettaisiin aikaisemmin ja hoito voitaisiin aloittaa ajoissa. Tarkempi kuvantamismenetelmä, magneettikuvaus, paljastaa SI-nivelten mahdollisen tulehduksen vuosia aikaisemmin kuin röntgen. Toisin sanoen diagnoosin selkärankareumaan voi saada oireiden ja niiden keston, iän sekä positiivisen magneettikuvauksen seurauksena eikä röntgenkuvissa todettuja muutoksia tarvita. Mikäli kudostyyppi HLA-B27 löytyy, voidaan diagnoosi tehdä myös ilman kuvantamistutkimuksia.  Mahdollisimman nopean diagnoosin saaminen ja hoidon aloittaminen on tärkeää sillä tauti aiheuttaa pysyviä muutoksia heti alusta asti.

Selkärankareuman hoidossa on aikaisemmin käytetty tulehduskipulääkkeitä sekä tavanomaisia reumalääkkeitä. Tulehduskipulääkkeillä voidaan saada oireita lievittymään, mutta varsinaiseen tulehdukseen niillä ei juuri ole vaikutusta. Tavanomaiset reumalääkkeet vastaavat huonosti suurimmalla osalla selkärankareumapotilaista. 2000-luvulla tilanne on kuitenkin muuttunut biologisten lääkkeiden myötä ja taudin aikainen toteaminen on noussut merkittävään asemaan. Noin 10 vuoden ajan on ollut käytössä TNF:n estäjiä (tuumorinekroositekijän-estäjiä), joista on saatu positiivisia tuloksia; noin puolella aktiivista selkärankareumaa sairastavilla henkilöillä on oireita vähennetty 40 %. Lääkehoidon lisäksi jokapäiväinen liikunta on erittäin tärkeää rangan liikkuvuuden ja työkyvyn ylläpitämiseksi.  

Päänsärky

 Päänsärkyjä on monenlaisia ja monesta syystä johtuvia, tässä tekstissä käsittelen yleisimpiä päänsärkyjä ja sivutaan syitä, jotka tulisi huomioida päänsäryn aiheuttajaa selvitettäessä.

Yleisimmät päänsäryt ovat migreeni sekä jännityspäänsärky, joista jännityspäänsärky on yleisempi. Harvinaisempia ovat mm. sarjoittainen päänsärky eli Hortonin päänsärky ja hyvänlaatuinen ponnistuspäänsärky. Sekundaarisia säryn aiheuttajia voivat olla pään alueen hermosäryt eli neuralgiat, silmiin, suuhun tai hampaisiin liittyvät vaivat tai esimerkiksi aivoverenkiertoon liittyvät ongelmat. 

Migreeni

Migreeniä esiintyy 10-15 % väestöstä ja on yli kaksi kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä. Auraton migreeni ilman ennakko-oireita on tavanomaisempi kuin aurallinen migreeni, jossa ennakko-oireisiin voi lukeutua näköhäiriöt, puutuminen, lihasheikkous tai puheen vaikeus. Auraton migreeni diagnosoidaan viiden kohtauksen jälkeen ja päänsärkykohtauksen tulee täyttää tietyt kriteerit. Kohtauksen tulee kestää 4-72 tuntia ja sillä tulee olla ainakin kaksi seuraavista piirteistä; toispuoleinen sijainti, sykkivä luonne, särky on kohtalaisen voimakasta tai kovaa ja se pahenee fyysisessä rasituksessa. Oheisoireena täytyy esiintyä joko pahoinvointia, oksentamista, valonarkuutta tai ääniherkkyyttä. Aurallinen migreeni diagnosoidaan kahden kohtauksen jälkeen, jossa auran kesto on 5-60 minuuttia ja päänsärky seuraa tunnin sisällä aurasta. 

Migreenikohtaus alkaa aivorungosta ja hypotalamuksesta. Ennen särkyä esiintyvät auraoireet selittyvät aivokuoren väliaikaisella toimintahäiriöllä, tämän jälkeen hermoston aktivoituminen saa aikaan aivojen ja kovakalvon verisuonten laajenemisen. Tästä johtuu migreenipäänsäryn luonne. Migreenin hoito jaetaan kohtaus- ja estohoitoon. Kohtaushoidossa käytetään verisuonia supistavia ja hermoimpulsseja estäviä lääkkeitä, parasetamolia, tulehduskipulääkkeitä sekä lepoa ja ärsykkeiden välttämistä. Estohoidossa on tärkeää kiinnittää huomiota säännöllisiin elämäntapoihin sekä migreenikohtauksiin johtavien tekijöiden, kuten stressin ja jännitysniskan välttämiseen. Lääkkeettömien hoitojen toteuttaminen on tärkeää, sillä jatkuva kipulääkkeiden käyttö saattaa johtaa mm. särkylääkepäänsärkyyn.

Jännityspäänsärky

Jännityspäänsärky on yleisin primaarinen päänsärkysairaus. Päänsärky jakso voi kestää usein päiviä tai jopa viikkoja. Särky tuntuu ohimoilla, päälaella tai takaraivolla/niskassa ja voi olla toispuoleista tai molemmilla puolilla tuntuvaa. Kipua kuvataan lieväksi tai kohtalaiseksi ja on luonteeltaan puristavaa, painavaa, tai vihlovaa. Usein voidaan kuvata pantamaista tuntemusta pään ympärillä. Kevyt fyysinen rasitus helpottaa oireita. Jännityspäänsärkyyn on liitetty lievä keinuttava huimaus ja korvien oireilu, kuten lukkiutuminen tai soiminen. Oireet usein pahenevat iltaa kohden. 

Päänsärkypotilaalla tulee aina tutkia yläniskan alue, lihakset, nivelet sekä hermorakenteet. Jännityspäänsärkypotilaalla esiintyy usein yläniskan lihasten ja nivelten arkuutta sekä jäykkyyttä. Myös alemman kaularangan tutkiminen on tarpeellista ja löydösten tekeminen tältä alueelta ei olekaan epätyypillistä. Tutkimuksissa tulee ottaa huomioon kaulan ja niskan alueen ryhti sekä mahdolliset lihasheikkoudet, nämä saattavat olla osatekijöitä toistuville päänsäryille.

Jännityspäänsärkypotilaan hoito keskittyy oireiden helpottamiseen, ja pidemmällä aikavälillä, toistuvan vaivan kuriin saamiseen. Yläniskan lihasten ja nivelten toiminnan normalisoiminen on oleellinen osa hoitoa. Myös alemman kaularangan toimintahäiriöiden ja lihasjännityksen helpottaminen kuuluu asiaan. Hieronta, erilaiset lihasvenytykset, triggerpisteiden käsittely sekä nivelten mobilisaatio ja manipulaatio ovat oireita lievittäviä hoitoja. Akuutissa vaiheessa voidaan käyttää lyhyttä tulehduskipulääkekuuria helpottamaan suurimpia oireita ja mahdollistamaan näin käsittelyn sekä harjoittelun. Pidemmällä aikavälillä on tärkeää huomioida kaulan ja niskan sekä hartioiden alueen lihasvoima ja aineenvaihdunta. Kroonisessa jännityspäänsäryssä tärkeässä asemassa on myös stressi, jonka hallitseminen tulisi sisällyttää pitkänlinjan hoitoon. 

Sarjoittainen päänsärky

Harvinaisempi primaarinen päänsärkymuoto on Hortonin päänsärky eli sarjoittainen päänsärky. Hortonin päänsärkyyn sairastuu pääasiassa 20-50 -vuotiaat miehet ja taipumus tähän on perinnöllinen. Päänsärky esiintyy sarjoina, jotka kestävät viikoista kuukausiin. Sarjojen välillä tauko eli remissio voi kestää viikoista vuosiin. Särkykohtaukset esiintyvät ilman ennakko-oireita ja kipu yltyy nopeasti kovaksi. Kohtaukset esiintyvät usein öisin. Sarjan aikana kohtauksen voi laukaista saunominen, alkoholi tai verisuonia laajentava lääkitys. Kipua kuvataan repiväksi, polttavaksi tai läpitunkevaksi. Kohtaus kestää yleensä noin tunnin. Päänsärky esiintyy aina samalla puolella päätä ja paikallistuu silmän ja/tai ohimon alueelle. Kohtaukseen liittyy joko saman puolen sidekalvon verestys, kyynelvuoto, sieraimen tukkoisuus tai kirkas nenäerite, luomen turvotus, kasvojen hikoilu, pupillin supistuminen tai silmäluomen riippuminen. 

Sarjoittaisen päänsäryn hoito jaetaan kohtaushoitoon, särkyjakson katkaisuhoitoon sekä estohoitoon. Kohtauksen aikana käytetään mm. happihengitystä, särkyjakson katkaisussa sekä estohoidossa erinäisiä lääkkeitä, kuten kortikosteroideja. Kaiken kaikkiaan sairauden hoito on hankalaa. 

Sekundaariset päänsäryt

Erilaiset silmän sairaudet aiheuttavat myös päänsärky oireita. Äkillisissä voimakkaissa päänsäryissä, jotka paikallistuvat silmän tai ohimon alueelle, tulee hakeutua ensiapuun välittömästi, sillä kyseessä voi olla silmänpainetautiin liittyvä kohtaus tai temporaaliarteriitti eli ohimovaltimon tulehdus. Näihin liittyy näköoireita, kuten näön sumenemista, pahoinvointia sekä yleiskunnonlaskua. Yleisempiä päänsärkyä aiheuttavia silmän ongelmia ovat kolmenlaiset taittovirheet, likitaittoisuus, kaukotaittoisuus ja astigmatismi eli hajataittoisuus. Taittovirheissä ongelmana on silmän linssi, joka taittaa valonsäteet joko liian eteen tai kauas. Hajataittoisuudessa silmän linssin etureuna on epätasainen ja se taittaa valoa erisuuntiin, jolloin tarkasteltava kuva näkyy epätarkkana. Näköjärjestelmä pyrkii tuottamaan tarkan kuvan ja näin ollen hajataittoisen silmän näköjärjestelmä ylikuormittuu ja saattaa aiheuttaa esimerkiksi päänsärkyä. 

Suomalaisilla niin yleinen korkea verenpaine on myös varteenotettava huomio päänsärkyä tarkasteltaessa. Korkea verenpaine saattaa aiheuttaa päänsärkyä, huimausta ja väsymistä. Kun paineet nousevat tasolle 200/130 ilmenee näköhäiriöitä, kaksoiskuvia sekä pahoinvointia. Oireiden esiintyminen rasituksessa ja helpottaminen levossa, saattaa viitata verenpaineesta johtuvaan päänsärkyyn. Myös henkilön aikaisempi historia, elämäntavat ja sukurasite ovat merkittäviä huomioita. 

   Vakavampia päänsärkyä aiheuttavia sairauksia ovat mm. aivoverenkierron häiriöt, kuten aivoverenvuodot, matala tai kohonnut kallonsisäinen paine, esimerkiksi tuumori kallon sisällä, tai meningiitit eli aivokalvon tulehdukset. Kiinnitä huomiota tasaisesti pahenevaan päänsärkyyn, jossa helpotusta ei tule missään vaiheessa. Yleiskunnon lasku tai heikkeneminen on myös merkki, jonka kanssa tulisi hakeutua lääkäriin.